Yleistietoa ihosta

Beautywiki by Blue Lagoon Beauty

Iho on ihmisen suurin elin ja sen paino on noin 15-20 % ihmisen painosta. Iho toimii suojana kemiallisia, fysikaalisia sekä biologisia haittatekijöitä vastaan ja suojaa alla olevia kudoksia. Terve ja ehjä iho pystyy tehokkaasti vähentämään altistusta erilaisille haittatekijöille. Näitä haittatekijöitä ovat muun muassa vesi sekä sen haihtuminen, kemikaalit, mekaaninen rasitus, ultraviolettisäteily, kuumuus, kylmyys sekä mikrobit. Suojauksen lisäksi iho toimii elimistön lämmönsäätelyelimenä, verivarastona, rasvavarastona, eritys- ja aistielimenä sekä Dvitamiinin valmistajana. Vaikka iho toimiikin monella tapaa suojatakseen elimistöä, päästää se myös osan aineista imeytymään ihoon. Riippuu aineen rakenteesta, millä tavoin ja miten syvälle ihoon se voi imeytyä.

Tiesitkö tätä ihosta?

Iho on ohuinta silmäluomissa ja paksuinta jalkapohjissa
Arpikudoksessa ei kasva karvoja tai ole hikirauhasia
Yli 50% kotoa löytyvästä pölystä on kuollutta ihosolukkoa
Ihon lopullisen sävyn muodostuminen kestää jopa 6 kk syntymästä
Myös vauvoilla voi olla aknea

Ihon kerrokset

Iho muodostuu kolmesta kerroksesta; uloimmainen kerros on epidermis eli orvaskesi, sen alla dermis eli verinahka sekä dermiksen alla oleva subcutis eli ihonalaiskerros. Epidermis on paksuudeltaan noin 0,05-0,20 millimetriä ja dermis noin 0,5-1,5 millimetriä. Subcutis koostuu rasvakudoksesta ja löyhästä sidekudoksesta sekä sen paksuus vaihtelee paljon riippuen esimerkiksi rasvan määrästä.

Epidermis

Myös epidermis koostuu useasta kerroksesta. Alimmaisena kerroksena on tyvisolukerros (stratum basale), jossa on pääasiassa tyvisoluja sekä melanosyyttisoluja ja Merkelin soluja. Epidermiksen ja dermiksen välissä on tyvikalvovyöhyke, johon tyvisolukerros sitoutuu. Tyvisolukerroksessa on yksi solukerros. Tyvisolut jakautuvat usein, ja toinen jakautuneista soluista siirtyy epidermiksessä ylöspäin. Tyvisolukerroksen jälkeen seuraavana on okasolukerros (stratum spinosum), jossa on okasolujen lisäksi Langerhansin soluja.

Okasolukerroksessa tyvisolukerroksesta nousseet solut voivat vielä jakaantua, mutta niiden muoto alkaa muuttua nelikulmaisesta litistyneemmäksi ja epäsäännöllisemmäksi, eli ne alkavat keratinosoitua. Keratinoituessaan solut eivät enää pysty jakautumaan. Solukerroksia okasolukerroksessa on neljästä kahdeksaan.

Jyväissolukerroksessa jyväissolut ovat jo litistyneitä ja alkavat täyttyä keratiinilla, jolloin solun tuma häviää. Jyväissolukerroksessa valmistuvat myös lamellaarijyväset. Nämä jyväset muodostavat rasva-aineita jyväissolukerroksen ja sarveissolukerroksen väliin. Keramidia sisältävät lamellaarijyväset ovat myös sarveissolukerroksen lipidien esiasteita. Sarveissolukerros (stratum corneum) on epidermiksen päällimmäinen kerros. Sarveissoluja kutsutaan myös korneosyyteiksi. Ne ovat tumattomia ja litteitä eikä niissä ei ole enää solulimaa vaan keratiinia. Solukerroksessa on siis sarveistuneita soluja sekä soluväliainetta, joka sisältää lipidejä. Lipidit koostuvat keramideista, kolesterolista sekä pitkäketjuisista rasvahapoista. Sarveiskerros muistuttaa tiili-laasti-rakennetta, ja se muodostaakin iholle tiiviin suojan ihoon tunkeutuvia aineita sekä veden haihtumista vastaan. Soluväliaine luo reitin rasvaliukoisten aineiden imeytymiselle. Solukerroksia sarveissolukerroksessa on yleensä 15-20. Päällimmäiset sarveissolut hilseilevät pois iholta.

Näiden lisäksi, esimerkiksi kämmenissä ja jalkapohjissa, joissa on paksumpi iho, on myös kirkassolukerros. Läpikuultavassa kirkassolukerroksessa on vain pitkälle sarveistuneita soluja. Kirkassolukerros sijaitsee päällimmäisenä ihossa.

Dermis

Dermiksessä, joka on tiivistä sidekudosta, on vain vähän soluja ja paljon soluväliainetta. Säikeinen sidekudos koostuu pääasiassa elastiini- ja kollageenisäikeistä. Elastiinisäikeet ovat venyviä ja helposti alkuperäiseen muotoonsa palautuvia, ja ne saavat aikaan joustavan ja kimmoisan ihon. Elastiinia on alle yksi prosentti ihon kuivapainosta.

Kollageenia tuottavat fibroblastisolut. Kollageenisäikeet ovat kestäviä ja muodostavat iholle mekaanisen tuen ja lujuuden. Dermis jaetaan kahteen kerrokseen; papillaariseen eli ylädermikseen, ja sen alla olevaan retikulaariseen dermikseen. Retikulaarisessa dermiksessä kollageenisäikeet ovat muodostuneet papillaarista dermiksen kollageenisäikeitä paksummiksi kollageenisäiekimpuiksi. Kestäviksi kollageenisäikeet ja -säiekimput muodostuvat kovalenttisten ja ei-kovalenttisten sidosten avulla. Kollageenin osuus ihon kuivapainosta on noin 70%.

Kollageenin ja elastiinin lisäksi dermiksessä on myös fibroblastisoluja, sekä hieman makrofageja, syöttösoluja sekä lymfosyyttejä. Säikeisen soluväliaineen lisäksi dermiksessä on ei-säikeistä sidekudosta, joka ympäröi säikeistä sidekudosta sekä soluja. Tämä ei-säikeinen sidekudos koostuu glykoproteiineista, proteoglykaaneista, hyaluronihaposta sekä vedestä, ja on koostumukseltaan geelimäistä.