Kuiva iho
Beautywiki by Blue Lagoon Beauty
Beautywiki by Blue Lagoon Beauty
Ihmisestä 60-70% on vettä, josta 20% on sitoutuneena ihoon. Suurin osa ihon kosteudesta sijaitsee syvemmällä ihossa (dermiksessä). Ihon kosteuspitoisuus vähenee ihon pintaa kohden. Ihon pintakerroksessa vettä on 15% kerroksen painosta, ja jos pinnan kosteuspitoisuus laskee alle 10 prosenttiin, tuntuu ihon pinta kuivalta ja joustamattomalta. Kuivassa ihossa siis ihon kosteuspitoisuus on madaltunut ja ihossa on normaalia vähemmän vettä. Ihon pinnan solukerroksen läpi haihtuu vettä (transepidermal water loss) tunnin aikana 0,1-1,0 milligrammaa neliösenttimetriä kohden. Ihon kautta haihtuvan veden määrä vaihtelee siis hurjan paljon!
Eniten haihtumiseen vaikuttaa ihon oman sarveissolukerroksen rakenne. Ihon kosteuspitoisuuteen vaikuttavat siis syvältä ihon pintaan tihkuvan veden määrä, ihon kyky säilyttää saamansa vesi ja ihon kyky sitoa vettä ympäristöstä. Näihin tekijöihin vaikuttavat paljon ihon oma anatominen rakenne sekä sen yksilöllinen fysiologinen toiminta. Kuivuus ilmenee usein ensimmäisenä ohuemmilla ihoalueilla kuten kasvoilla ja käsissä, joita ei samalla tavalla myöskään suojata vaatteilla.
Kuivan ihon tunnusmerkkejä ovat samea ihonsävy, punoittavat ihoalueet sekä pahimmillaan halkeilu ja hilseily. Kuiva iho on tavallisesti ohut ja ihohuokoset ovat hyvin pieniä tai lähes näkymättömiä. Kuivassa ihossa myös pienet juonteet näkyvät herkemmin. Erityisesti Suomessa sään vaihtelut asettavat ihon kosteuspitoisuuden koetukselle, ja jopa rasvainenkin iho voi muuttua ainakin hetkellisesti hilseileväksi ja kuivaksi. Kuivuutta on olemassa ”eritasoista”, ja ihon kuivuutta tulee hoitaa aina tapauskohtaisesti.
Sisäisiä tekijöitä ihon kuivumisen taustalla ovat perintötekijöiden ohjaama ihon rakenne.
Juodun veden määrä sekä rasvahappojen riittävä saanti vaikuttavat myös ihon kosteustasapainoon.
Hikoilun kautta ihosta ymmärrettävästi haihtuu kosteutta, mutta hikoilu on myös hyvästä kehon hyvinvoinnin kannalta, sillä hikoilun kautta elimistö poistaa myös haitallisia aineita. Kehon tasapainosta riippuen, myös hien laatu voi vaihdella ja myös hiki itsessään voi ärsyttää erityisesti kasvojen alueen kuivaa ihoa. Hiki onkin hyvä pestä pois iholta mahdollisimman pian omalle iholle sopivalla puhdistusaineella. Koska keho ja myös iho menettävät hikoillessa kosteutta entisestään, on kuivaihoisen erityisen tärkeää muistaa juoda riittävästi. Erityisesti mineraalipitoinen lähdevesi on hyväksi.
Auringon UV-säteily lisää kosteuden haihtumista sekä ihon kuivumista, ja ihon polttaminen on erityisen haitallista myös kuivuuden kannalta. UV-säteily myös vähentää ihon glykosaminoglykaanien määrää, jotka sitovat vettä itseensä. Vaikka UV-säteet kuivattavat ihoa, on auringonvalolla monesti ihottumia ja atopiaa parantavia tai ainakin helpottavia vaikutuksia.
Vesipesu kuluttaa pois ihon suojakerrosta, mikä edistää kosteuden haihtumista ja erityisesti kuuma vesi voi kuluttaa rasvaisia suoja-aineita ihosta. Niinpä jatkuva vedellä läträäminen voi kuivattaa ihoa. Myöskin voimakkailla pesuaineilla voi olla suojakerrosta heikentävä ja ihoa kuivattava vaikutus. Myös erityisesti uimahallin kloori voi lisätä ihon kuivumista. Erityisen kuivalla iholla merivesi voi tuntua ikävän kirvelevältä, mutta meriveden sisältämät mineraalit tekevät monesti kuivallekin iholle hyvää. Suosi haaleita tai viileitä pesuja, ja levitä kosteusvoide heti suihkun jälkeen kostealle iholle.
Voimakas hankaus ja muu mekaaninen ärsytys voi myös kuluttaa ihon suojakerrosta, mikä voi muuttaa sarveissolujen keratiinin laatua, jolloin kosteuden haihtuminen ihosta lisääntyy ja iho kuivuu. Harvoin iho kuitenkaan altistuu jatkuvasti kovalle mekaaniselle ärsytykselle, mutta myös satunnainen ja iholle liian voimakas hankaus voi saada ihon kuivumaan, mutta muutos on yleensä hetkellinen.
Osa ravintoaineista voi happamoittaa kehoa ja altistaa myös ihoa ärsytykselle, mikä voi ilmentyä myös kuivuutena ja hilseilynä. Happamia ruoka-aineita ovat mm. viljat, eläinkunnan tuotteet sekä sokeri ja suola. Jotkin ravintoaineet saattavat myös poistaa kehosta nestettä. Päivittäinen liiallinen suolan käyttö voi muiden haitallisten terveysvaikutusten lisäksi myös ilmentyä ihon kuivuutena. Myös alkoholi on keholle ja kuivalle iholle haitallista, sillä alkoholi happamoittaa kehoa sekä poistaa kehosta nestettä. Erityisen hyväksi kuivalle iholle on mineraalipitoinen vesi sekä välttämättömät rasvahapot (linoli- ja linoleenihapot).
Lääkkeet aiheuttavat kehoon ylimääräistä stressiä ja happamuutta. Myös erilaiset iho-oireet, kuten kuivuus, ovat yleisiä lääkkeiden sivuvaikutuksia.
Kosmetiikka voi aiheuttaa ihon kuivumista, punoittelua ja hilseilyä. Kotihoitotuotteiden vaikutukset ovat aina todella yksilöllisiä. Paras mahdollisuus löytää omaan kuivuusongelmaansa sopivin hoitotuote on pyytää ihonhoidon ammattilaista ensin arvioimaan ihon kunto, tarpeet ja taustat. Ihoanalyysin ja kuivumisen taustalla vaikuttavien syiden pohjalta esimerkiksi kosmetologi on pätevä suosittelemaan yksilöllistä ja parasta ratkaisua. Yleisesti tunnettuja ihoa herkästi ärsyttäviä ainesosia ovat mm. methylisothiazolinone, methylchloroisothiazolinone urea, ”parfum” ja ”fragrance” -nimikkeillä esiintyvät hajusteet, sulfaatit, suuret alkoholipitoisuudet sekä saippuoissa esiintyvä potassium myristate.
Talvisin keskuslämmitys sekä pakkanen ja viima lisäävät kosteuden haihtumista ihosta. Ihon rakenne on myös talvisin ohuempi, mikä lisää mahdollisuutta kosteuden haihtumiseen. Happi ja ulkoilma ovat kuitenkin hyväksi iholle, ja juuri sisätiloissa pysyttely voi heikentää ihon hyvinvointia. Niinpä ulkoilu iholle suotuisalla ilmalla on erittäin suositeltavaa läpi vuoden. Talvisin myös kuivuudesta kärsivää ihoa kannattaa kotioloissa hoitaa ilmankostuttimella.
Stressillä on monesi hyvin moninaiset vaikutukset keholle ja mielelle, joiden lopputulemana myös iho voi alkaa oireilemaan. Stressi voi myös puhkaista piilevän ihosairauden tai saada kuivan/atooppisen ihon oireilemaan.
Heikentynyt verenkierto vaikuttaa aina kudoksen toimivuuteen ja hyvinvointiin. Veri kuljettaa mukana happea ja ravintoaineita, jolloin verenkierron heikentyessä kudos ei saa elintärkeitä aineita toivotulla tavalla. Verenkierron hidastuminen sekä veden läpäisyvyyden heikkeneminen hiussuonissa kuivattavat ihoa. Usein nuorilla verenkierto ihossa on kuitenkin hyvä. Tyypillisesti verenkierto heikkenee iän ja elintapojen vaikutuksesta.
Saunominen lisää kosteuden haihtumista ihosta, jolloin kovat löylyt eivät tee erityisen hyvää kuivalle iholle. Lämpö kuitenkin aktivoi verenkiertoa, mikä edistää myös kuivan ihon toimintaa. Miellyttävän lämpimät sekä kosteat löylyt voivat siis tehdä kuivallekin iholle hyvää.
Tupakointi heikentää ihon verenkiertoa, jolloin kudos ei toimi optimaalisella tavalla. Lisäksi tupakointi vähentää glykosaminoglykaanien määrää, mikä kuivattaa ihoa.
Iän myötä elintapojen vaikutukset tulevat ihossa voimakkaammin esiin, minkä vuoksi iho voi vähitellen muuttua aiempaa kuivemmaksi. Myös vettä sitovien glykosaminoglykaanien määrä ihossa vähenee iän myötä. Ikääntyessä myöskin talineritys vähenee, ihon toiminnot heikentyvät ja myöskin ihon rakenne muuttu. Lisäksi soluväliaine muuttuu iän myötä, ja sen sisältämien glykosaminoglykaanien (kuten hyaluronihappo) jakautuminen muuttuu. Hyaluronihapon väheneminen on kosteusköyhyyden suurin syy.
Sairauksissa kehon toiminnat ovat jollakin tapaa häiriintyneet. Kehon heikentynyt toiminta voi luonnollisesti näkyä myös ihon kuivuutensa, kun elimistön ja ihon kosteutuskykyyn vaikuttavat prosessit ovat häiriintyneet. Myös esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, munuaissairaus ja sokeritauti voivat herkistää ihon kuivumiselle.
Kuivan ihon puhdistustuotteissa kannattaa valita öljymäisiä ja maitomaisia puhdistustuotteita tai misellivesiä, jotka jo puhdistusvaiheessa kosteuttavat kuivaa ihoa. Kasvovesi tai hoitosuihke vie ihoon lisäkosteutta ja tehostaa kosteusvoiteen imeytymistä.
Kuivaa ja hilseilevää ihoa tulee kuoria säännöllisesti, jotta ihon pinnalta saadaan poistettua kuiva ja kuollut ihosolukko. Kuollut ihosolukko saa ihon näyttämään elottomalta, jonka lisäksi se estää voiteiden imeytymistä.
Suihkun, kylpemisen, uinnin tai kasvojen pesun jälkeen kosteus tulee sitoa iholle hyvällä kosteusvoiteella. Vettä sitovia aineita kosteusvoiteissa ovat esimerkiksi glyseroli, propyleeniglykoli, butyleeniglykoli, pentyleeniglykoli, urea sekä pitkäketjuiset sokeriyhdisteet.
Erilaiset öljyt ja hyaluronihappo ovat tehokkaita raaka-aineita kosteuttamaan ihoa. Ihon säännöllinen kosteuttaminen aamuin illoin on yksi tärkeimpiä ihonhoitorutiineja puhdistuksen ohella.
Iho voi kaivata voiteessa lipidejä tai vettä, yleensä voiteissa onkin molempia. Ihon pintakerros, eli sarveissolukerros estää veden haihtumista pois ihosta sekä haitallisten aineiden imeytymistä ihoon, ja on tärkeä suojakerros iholle. Sarveissolukerros koostuu ihosoluista ja soluväliaineesta. Sarveissolukerros sisältää keskimäärin 40% vettä ja vesiliukoisia aineita, 40% proteiineja ja 20% lipidejä eli rasvamaisia aineita. Ihon rakenteen takia iho tarvitsee sekä vettä että lipidejä pysyäkseen terveenä ja kosteutettuna.
Hoitolassa kuivaa ihoa voidaan tehokkaasti hoitaa kosteuttavilla kasvohoidoilla. Usein ammattikäytössä olevat tuotteet saattavat olla tehokkaampia, ja niiden avulla saadaan palautettua ihon kosteuspitoisuus nopeammin. Hoitolassa tehtävillä tehokkailla kuorinnoilla saadaan ihon kuiva ja hilseilevä pintakerros kuorittua pois, jolloin iho vastaanottaa kosteuttavat raaka-aineet paremmin. Kosmetologi voi myös käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten ultraääntä tai mikroneulausta saadakseen kosteuttavat aineet imeytymään paremmin ihoon, jolloin saadaan tehokkaampi kosteutusteho.